Nemo 2008, kyynpurema / Viper bite
Kutsumme Nemoa jääkarhuksi, koska Nemo ei pidä lämpimästä, ja etsii aina kesällä varjopaikkaa. Kesällä 2008 Nemo sai mökillämme käärmeenpureman kuonoonsa. Nemo vietti yhden iltapäivän lääkärin vastaanotolla, jossa sille annettiin kipulääkettä ja nesteytystä shokin lievittämiseksi, ja myös tukemaan munuaisten toimintaa, jotka saattavat kärsiä käärmeen myrkystä ja mahdollisesta elimistön kuivumisesta, Nemo ainakaan ei juonut eikä syönyt vuorokauteen puremasta.
Yllätykseksemme kortisonia ei enää ainakaan koirilla käytetä käärmeenpuremien yhteydessä. Tutkimustuloksia sen hyödyllisyydestä ei ole koskaan ollut, mutta monta vuotta kortisoni on ollut vakiintuneessa asemassa puremien hoidossa, ilmeisesti turhaan. Eniten pelkäsin ilmateiden tukkeutumisen ohella munuaisten puolesta. Käärmeen myrkky saattaa sekoittaa verisolut; punasolut saattavat hajota, mahdollisesti ilmenee häiriöitä verihiutaleiden toiminnassa ja valkosolujen määrissä. Hajonneet verisolut voivat sakkautua munuaisiin, minkä vuoksi elimistön kuivumista vältetään.
Nemo-raukka ei ymmärrä paikan ja pureman välistä yhteyttä, ja portaikon alusta, jossa Nemo ja käärme kohtasivat, jouduttiin sulkemaan.
We call our white Nemo polarbear, because he feels uncomfortable in heat, and tries to find cool places. In Summer 2008 Nemo got bitten by a viper, which was seeking the same cool places as he was, at our summer cottage. The bitemarks were on Nemo's muzzle, and for a couple of days Nemo was looking very swallowed, and he got intravenous hydration to ease the shock reaction and support the renal system, because Nemo didn't eat, drink or urinate right after the biting.
To our surprise, cortisone is no longer used routinely for viper venom and allergic/other reaction. It has never had research data for its benefits, but previousloy it was nonetheless used routinely; apparently it was futile. I was most concerned for Nemo's kidneys. As far as I know, the viper's venom might mess up the blood cells; red cells disintegrate, platelets' function is interrupted and the amount of white cells changes as well. The cell debris might sediment in kidneys and prevent glomerular filtration, causing the kidneys more or less shutting down. This is more probable if body is dehydrated.
Poor Nemo doesn't still understand the connection between the cool under stairs and the viper, so we shut his entry. He sometimes still tries to get into his favourite place.
Tässä kuvia / here are some pictures
1. ilta / The first evening
Muutaman päivän jälkeen / Second and third day (I think)
1 viikon sisällä / Within 1 week
Kuono jo miltei normaali / The muzzle seems to be almost normal
Pääsimme siis kyynpuremasta säikähdyksellä. Nemo tuntui aristelevan kuonon käsittelyä varsin pitkään, ja kesti useita viikkoja, ennen kuin kuono näytti täysin normaalilta. Alkuun kuonosta lähti karvaa, ja lähtenyt karva korvautui hetkeksi aikaa karkealla, kellertävällä karvalla, joka sittemmin normalisoitui. Nyt Nemo on täysin normaali ja oireeton.
After all, all went well. Nemo was sensitive about his muzzle for a quite some time, and it took several weeks, before his muzzle appeared as it had before. In the beginning the muzzle shedded, and the hair was replaced by more rough, yellowish hair which later became white again. Now Nemo is absolutely normal, and there's no sign of the biting.
